Hellurei täältä lomalta!
Tähän päivään asti säät on näyttäneet juuri siltä että on pitänyt hengailla pihalla. Eilen kävinkin Islan, Auran ja Kiran kanssa puistoilemassa, tänään saan hyvällä omalla tunnolla hengailla kotona, kun sää näyttää siltä että kohta tulee vettä.
Mä olen tälleen lomalla kunnostautunut kokkaamisella. Toissapäivänä paistoin ihan itse jauhelihat, eilen tein tuorejuustolla täytettyjä ja pekoniin käärittyjä sieniä päivälliseksi uunissa ja tänä aamuna päätin viimein kokeilla niitä banaanista ja munista tehtyjä lettuja. No joo, ihan hyvin ne onnistui. Ihan ensimmäiseksi pidättelin hengitystä kun kuorin banaaneja ja sitten pidättelin hengitystä kun soseutin ne. Mä siis en voi kestää banaanin hajua. Ja haastetta tuo vielä lisää se, että vihaan banaanin makua :D
Ekasta letusta tuli sellainen kuin eka lettu aina on. Toka vähän kärvähti kun keskityin johonkin muuhun ja vikasta ois muuten tullut malliesimerkki, mutta tein siitä liian ison ja jouduin halkaisemaan sen.
Koska meillä ei ollut mitään fancyjä marjoja tai muuta, niin ripottelin päälle vähän sokeria ja toivoin ettei banaani maistu kauheasti läpi. No maistuihan se. Muttei niin paljon, ettenkö voisi syödä näitä kun kerta teinkin.
Mitä tästä opimme:
1. Älä yritä tehdä banaanilettuja, koska en onnistu siinä.
2. Älä tee niitä, koska et tykkää banaanista.
3. Hankkiudu eroon vanhoista rumista lautasista heti kun muutatte. Toivokaa vaikka tuparilahjaksi uusia.
![]()
PS. Pete sai mahtavan työn ja voidaan ruveta syksyllä miettimään vuokrarivarin etsimistä. Sitten kun sinne on asetuttu niin voidaan ruveta miettimään sen oman talon rakentamista. Jippii!
Tähän päivään asti säät on näyttäneet juuri siltä että on pitänyt hengailla pihalla. Eilen kävinkin Islan, Auran ja Kiran kanssa puistoilemassa, tänään saan hyvällä omalla tunnolla hengailla kotona, kun sää näyttää siltä että kohta tulee vettä.
Mä olen tälleen lomalla kunnostautunut kokkaamisella. Toissapäivänä paistoin ihan itse jauhelihat, eilen tein tuorejuustolla täytettyjä ja pekoniin käärittyjä sieniä päivälliseksi uunissa ja tänä aamuna päätin viimein kokeilla niitä banaanista ja munista tehtyjä lettuja. No joo, ihan hyvin ne onnistui. Ihan ensimmäiseksi pidättelin hengitystä kun kuorin banaaneja ja sitten pidättelin hengitystä kun soseutin ne. Mä siis en voi kestää banaanin hajua. Ja haastetta tuo vielä lisää se, että vihaan banaanin makua :D
Ekasta letusta tuli sellainen kuin eka lettu aina on. Toka vähän kärvähti kun keskityin johonkin muuhun ja vikasta ois muuten tullut malliesimerkki, mutta tein siitä liian ison ja jouduin halkaisemaan sen.
Koska meillä ei ollut mitään fancyjä marjoja tai muuta, niin ripottelin päälle vähän sokeria ja toivoin ettei banaani maistu kauheasti läpi. No maistuihan se. Muttei niin paljon, ettenkö voisi syödä näitä kun kerta teinkin.
Mitä tästä opimme:
1. Älä yritä tehdä banaanilettuja, koska en onnistu siinä.
2. Älä tee niitä, koska et tykkää banaanista.
3. Hankkiudu eroon vanhoista rumista lautasista heti kun muutatte. Toivokaa vaikka tuparilahjaksi uusia.
PS. Pete sai mahtavan työn ja voidaan ruveta syksyllä miettimään vuokrarivarin etsimistä. Sitten kun sinne on asetuttu niin voidaan ruveta miettimään sen oman talon rakentamista. Jippii!